Pappi ja kirjailija
Olen suunnattoman onnellinen, että saan asua kivenheiton päässä Kallion kauniista kirjastosta. Se on ollut itselleni ja lapsilleni keskeinen paikka Kalliossa. Jo pelkkä kirjaston näkeminen on kuin näkisi virkistävän keitaan keskellä erämaata. Eikä todellakaan ole kyse kangastuksesta vaan raikkaasta vedestä, ravitsevasta ruisleivästä, sielun säikeitä värisyttävistä sävelistä, salaisuuksien kammiosta. Kuinka upeaa, että sen tarjoamat elämän aarteet ovat vapaasti kaikkien ulottuvilla!
Tarvitsemme happea tässä tukahduttavassa kaupallisuudessa! Me tarvitsemme syvyyttä tässä markkinoiden ja talouden banaalissa latteudessa. Me janoamme vapautta rahan röyhkeästä riistosta! Kirjasto on kaikkea tätä: se on ei-kaupallisuuden suvanto, jossa voimme olla vapaasti ja levollisesti ilman jatkuvaa suorittamista, kilpailua ja tehokkuuden vaatimusta. Kirjasto on sivistyksen kehto, demokratian kauneimpia kukkasia, suomalaisen tasa-arvon ylpeä hedelmä. Se on totuuden ja kauneuden apostoli, jalouden ja myötätunnon lähettiläs, henkireikä hengettömyydessä, sivistyksen symboli, toivo toivottomuudessa. Kirjasto on yksinkertaisesti korvaamaton.
Resursseja on ehdottomasti lisättävä. Lähikirjastoja ei saa lakkauttaa ja jo lakkautetut olisi avattava uudelleen. Kirjastoissa on oltava riittävä määrä työntekijöitä. Laadukas palvelu tarvitsee asiantuntevaa henkilökuntaa. Heidän palkkatasostaan on myös huolehdittava. Kirjavalikoiman tulisi sisältää muutakin kuin bestseller-kirjallisuutta. On huolehdittava sanoma- ja aikakauslehtien saatavuudesta sekä erilaisten medioiden lukutaidon kehittämisestä. Ennen kaikkea kirjaston maksuttomuus on säilytettävä, sivistyksen tulee olla kaikkien saatavilla varallisuuteen katsomatta.
